Nyt on sitten sekin koettu, että saa katsoa leffan 112 -paikkaisessa teatterisalissa ylhäisessä yksinäisyydessään. Istuin keskellä salia ja minua ympäröi 111 vapaata paikkaa. Mikäs siinä oli nauttiessa ”Pienin painajainen perheessä” -leffasta ittekseen. Niin sitä uppoutui leffaan, että avatessaan suklaapatukkaa kiusaantui rapinasta. Piti siis muistuttaa itseään siitä, ettei salissa ole muita katsojia.

Leffassa näytettiin muiten esimerkki siitä, miten meistä otetut valokuvat saattavat levitä meidän tietämättämme nettiavaruudessa. Kuva oli aiheuttaa harmia toiselle siinä esiintyneelle…

Kunpa muistaisimme kysyä luvan julkaisulle, ettei harmeja pääsisi syntymään. Toisaalta harmit voivat syntyä siitäkin huolimatta, sillä niin paljon ihmisillä on nykyään kameroita että usein joudumme kuvatuiksi tahtomattammekin. Julkisilla paikoillahan saa yleensä kuvata, mutta julkaisu on sitten eri juttu. Kuitenkin uskon, että enemmän meille on kuvista iloa kuin harmia.

Kuvaikkuna.fi -sivusto on virallisesti nähnyt päivänvalon. Käykääpä kurkkaamassa ja viivähtäkää hetki kuvieni äärellä.

Blogiini laitan kuvia vähän, jos ollenkaan. Pyhitän blogini enemmän kirjoittelulle niin kuvista kuin niiden takaakin.

Kuvani ja kirjoitteluni ovat ikkunoita elämään, siitä kuvaikkuna -nimi sivustolle. Ikkunasta katsomme sisään tai ulos, joskus ikkuna voi toimia peilinäkin. Kuvat herättävät meissä monenlaisia tunteita ja mielikuvia. Se, mitä itse kuvaa ottaessani olen ajatellut ei aina välttämättä välity katsojalle. Toivon kuitenkin, että monelle kuvani ja kirjoitukseni saavat olla pieniä levähdyshetkiä arjen tohinassa. Toivon niiden voimaannuttavan katsojaansa ja lukijaansa.

Viimeinki kotsivuin ovat julokasukunnoss ja vieläpä kaks päevee enne hoo-hetkee. Takarajaks ku olin laittanu tuon vuuvenvaihtee. Kritiikk ol kovvoo matkan varrell. Vua sanotaaha sitä, ett taiteilijan suurin kriitikko on hää itte. Nii tälläki kertoo.

Sitte vielä tuo iWeb osottautu liian ajattelevaks ja älyllist toimintoo rajottavaks, ett senkii kaa piti vehata puol päevöö. Ny on sekkii kesytetty miun maun mukkaaseks. Eip hää oikeestaa mikkää huonomp ohjelma ookkaa. Voeha se ol nii ett välill siiheki hermostuu vae hermostunnooko tuo minnuu?

Vua luppoon mie välill kirjottoo iha suomeeki, mutt näi lomall ei jaksa kirjakielt ajatella. Koettakee kestee ja lähettäkee kommenttei…

Nii ja jos tykkeet miun kuvistain tuoll nettisivuill (huomise jäläkee), nii muistappa ottoo minnuu yhteytt enne niitte julokasemista muualla tiällä nettimualimass. Ei oo paljoo siulta vuajittu, jott laitat viestii tarja ätti kuvaikkuna.fi Oisha se ittekkii kiva tietöö miss päi mualimoo kuvvain seikkaaloovat.