Tulha sitä lunta tännekkii ja aura-autookii tarvittii

admin Post in Ei kategoriaa
0

Onnekasta Uutta Vuotta!

admin Post in Ei kategoriaa
0

Ensilumi

admin Post in Ei kategoriaa
0

Juhlapäevän kunniaks sato enslum viime yöllä. Hetihä sitä piti mennä kuvvoomaan talaven ihmeitä. Aurinkokkii yritti kovast tulla pilivien takkoo näkyvii, mutt ei onnistunu ku hetken olemaa piliviä vahvemp.

Häkissä vai häkin ulkopuolella?

admin Post in Ei kategoriaa
0

Käytii pojan kaa tännää Korkeesuaressa kuvvoomassa elukoita. Kyll ol aika surullisii ilmeit elukoill ja sammoo rinkii kulkivat hyö yhä uuvelleen. Iha niiku myö immeisetkii välill kuletaa.
Joutsenii kuvattii verkon takkaa merelt, sillo tull mielee tuo otsikko; millo kuvvooja o häkiss ja millo elukka ompi häkiss…

Kuvat kertovat tuhansia tarinoita

admin Post in Ei kategoriaa
0

Vanhetessaan ihminen kaivaa esiin valokuvat, joista etsii muistojaan. Valokuvien kautta on helpompi elää elämänsä tärkeimmät hetket uudelleen.
Se, mitä minä näen kuvista tai muistan kuvaushetkistä ei ole sama kuin se, mitä sukulaiset niistä näkevät/muistavat. Ihminen värittää kuvamuistonsa omista muistijäljistään käsin. Muisteluilta kuvien äärellä voisi auttaa meitä muistamaan vielä enemmän elämästämme ja vierellä kulkeneista ihmisistä.

Elämällä on merkitystä silloin kun on elänyt sen niin, että on mitä vanhana muistelee kiikkustuolissa.

Kuvaajia Legolandissa

admin Post in Ei kategoriaa
0

Kesäll tul käytyy Legolandissa. Siell bongailin valokuvvoojii, jotka ol tehty legoist. Ihmisvalokuvvoojii paekka olkii melokose täys. Ol nuo sen verra uppeita nuo legorakennelmat, ett mielellää niitä kuvvailkii. Kuvvii tul tuoll reissull otettuu satoi. On siin sitte viel taleveskii tekemist ku niit ruppee laettaa järestyksee.

Mutt miepä laitankii tähä vuan noist kuvvoojist otetut kuvat, joitte luatu ei kaikiss otoksis ou paras maholline ku niit joutu vähä rajjoomaa. Yhest ukkelist en ollu varma onks se kuvvooja – piättäkee itte onks sill kamera käes vaeko joku veska. Mutt ainaki kymmenest er paikast sielt löys jonku tai jotku legoukkelit ja jopa muutema legoakkelinkii kamera käessä.

Kevät?

admin Post in Ei kategoriaa
0

Kyll sitä tarpoissaa ihmettelöö kui kevät ootattaa ittiää. Vua oll tuoss mahtava hankikel ja lapsetkii piäs rakentamaa lumlinnan pellolle. Kiva ol ittekkii hankii pitki juosta.
Etellise postaukse jäläkee on tullu kolomesta neljää kertoo viikkauvessa käveltyy lumkengill. Eikä muute ennää hengästytäkkää sillee ku eka kerroill. Liikkukee immeiset, nii tulloo hyvä olo…

Kuvaus yhdistyy kuntoiluun

admin Post in Ei kategoriaa
0

Aina kamera mukana missä ikinä liikkuukin. Sehän on valokuvaajan toinen sääntö. Ensimmäinen oli se, että täytyy tuntea kameransa. Niin ja välillä voi kuvata pienen videopätkänkin:

Valokuvausharrastuksen voi mukavasti yhdistää niin lumikenkäilyyn, kävelyyn, kuin pyöräilyynkin tai mitä ikinä keksiikin. Taidanpa siis lähteä taas ulos ulkoiluttamaan kameraani…

Kuvamuistoja

admin Post in Ei kategoriaa
0

Kuva on siit ihmeelline juttu ett sen kautta voip siirtyy ajass taaksepäen ja muistell immeisii, joit ei ennää oo. Hetket menneet tuntuu iha ku eläs ne uuvellee tässä ja ny. Kummast sitä muistaa kuvvaa liittyvä tilantee ja tunnelma jopa tuokseje kera. Eik ain nuo muistot oo hyvvii, mutt ne on kuitenkii elettyi ja osa tätä meijän elämee.

Toine voip vaikka puhelimess selittee jonku kuva ja sie pystyt sen kuvittelemmaa mielessäs. Etenki jos out tuon kuvan nähnynä nii teill kahell on sillo yhteine muisto jaettavaks. Monell vanhemmall immeisell on tos tärkeet se, ett sill on kuvvii joitte kautta muistella mennyttä. Nii ja kaipailla niit, jotka on pesästää kauvas mualimall lentäneet.

Mittee myö immeiset tehtäs ilema kuvamuistoi?

Hetki vangittuna kuvaan

admin Post in Ei kategoriaa
0

Kävin joulun alla Tukholmassa tutustumassa Fashion!-näyttelyyn Fotografiska:ssa. Siellä ihastuin Richard Avedonin 1950-luvulla ottamiin muotivalokuviin. Hän on saanut niihin ikuistettua hetken niin, että kuvasta voisi heti kertoa tarinan tai jopa kirjoittaa romaanin. Ihmisten ilmeet ja eleet kertovat lukuisia asioita kuluvasta hetkestä etenkin Casino-sarjan valokuvissa. Kuvattavien katse puhuu katsojalle ja kutsuu viipymään kuvan luona miettien tuota tarinaa.

Hetken vangitsemisen taitoa olen ihastellut myös tätini miehen ottamissa valokuvissa. Hän osaa vangita tilanteet, eleet ja ilmeet niin, että ne koskettavat katsojan tunteita. On upeaa, kun kuva koskettaa tunnetasolla ja saa ihmisen nauramaan tai itkemään.

Tuon saman tilanteen vangitsemistaidon haluaisin itsekin omata. Ehkäpä senkin oppii harjoittelemalla eli kuvaamalla vai onko se sittenkin kuvaajan geeneissä?