Nyt on sitten sekin koettu, että saa katsoa leffan 112 -paikkaisessa teatterisalissa ylhäisessä yksinäisyydessään. Istuin keskellä salia ja minua ympäröi 111 vapaata paikkaa. Mikäs siinä oli nauttiessa ”Pienin painajainen perheessä” -leffasta ittekseen. Niin sitä uppoutui leffaan, että avatessaan suklaapatukkaa kiusaantui rapinasta. Piti siis muistuttaa itseään siitä, ettei salissa ole muita katsojia.

Leffassa näytettiin muiten esimerkki siitä, miten meistä otetut valokuvat saattavat levitä meidän tietämättämme nettiavaruudessa. Kuva oli aiheuttaa harmia toiselle siinä esiintyneelle…

Kunpa muistaisimme kysyä luvan julkaisulle, ettei harmeja pääsisi syntymään. Toisaalta harmit voivat syntyä siitäkin huolimatta, sillä niin paljon ihmisillä on nykyään kameroita että usein joudumme kuvatuiksi tahtomattammekin. Julkisilla paikoillahan saa yleensä kuvata, mutta julkaisu on sitten eri juttu. Kuitenkin uskon, että enemmän meille on kuvista iloa kuin harmia.