Vanhetessaan ihminen kaivaa esiin valokuvat, joista etsii muistojaan. Valokuvien kautta on helpompi elää elämänsä tärkeimmät hetket uudelleen.
Se, mitä minä näen kuvista tai muistan kuvaushetkistä ei ole sama kuin se, mitä sukulaiset niistä näkevät/muistavat. Ihminen värittää kuvamuistonsa omista muistijäljistään käsin. Muisteluilta kuvien äärellä voisi auttaa meitä muistamaan vielä enemmän elämästämme ja vierellä kulkeneista ihmisistä.

Elämällä on merkitystä silloin kun on elänyt sen niin, että on mitä vanhana muistelee kiikkustuolissa.